Jutta
Olen 70- luvulla syntynyt kahden nuoren äiti. Valmistuin klassiseksi homeopaatiksi Suomen Homeopatian Akatemiasta v. 2009. Koulutus kestää n. kolme vuotta, ja sen edellytyksenä on lääketieteen perusopintojen suorittaminen. Olen Suomen Homeopaatit ry:n sekä Pohjoismainen Homeopaattiyhdistys ry:n jäsen. Lisäksi minulla on Snellman-korkeakoulun steinerkoulun luokanopettajan tutkinto.
Homeopatian pariin ajauduin sattumalta, mutta aihe kolahti välittömästi ja tuntui omalta. Omien, lasteni sekä läheisteni vaivojen paraneminen homeopatialla oli upeaa ja rohkaisevaa. Perheessäni homeopatiasta on saatu apu korvatulehdus-, poskiontelotulehdus- ja virtsatietulehduskierteisiin, migreeniin, astmaan, ihottumiin sekä siitepölyallergiaan. Akuuttivaivat hoituvat niin ikään hienosti homeopatialla. Jatkuvat antibiootit, kortisonit, täsmälääkkeet ja särkylääkkeet ovat perheessämme taakse jääneitä.
Homeopatia ja aiemmat steinerkoulun luokanopettajan opintoni tuntuivat loksahtavan loistavasti yhteen. Molemmat ammatit vaativat jatkuvaa itsensä kehittämistä sekä aktiivista pohdintaa omasta suhteesta ympäröivään maailmaan. Molemmissa keskeisenä kohteena on ihminen, joka nähdään suurena elollisena olentona, ei vain fyysisten ominaisuuksiensa kokonaisuutena.
Omia kokemuksia potilaan passiivisesta roolista olen saanut, kun v. 1995 putosin Lontoossa työmaakuoppaan ja halvaannuin osittain. Tämän seurauksena liikun pyörätuolilla. Sairaala- ja hoitokierre on onneksi jo aikaa sitten takanapäin, ja elämä tasapainossa. Tämä vei oman aikansa, sillä aloitin alusta aivan pohjalta ja opettelin arjen hallinnan perusasioista asti uudestaan. Tänä päivänä elän kuitenkin täysipainoista ja täyttä elämää. Luotan elämään, uusiin mahdollisuuksiin ja asioista selviämiseen. Hoitohenkilökunnan taholta olen saanut osakseni hyvin monenlaista kohtelua, parhaimmillaan lämmintä ja asianmukaista, pahimmillaan täysin päinvastaista. Voin sanoa tietäväni, miltä potilaana olo tuntuu. Omassa vastaanottotyössäni toivon aina muistavani tämän.
Homeopaatin työ on haastavaa ja sisällöltään erittäin monipuolisesti antoisaa. Se perustuu potilaan ja homeopaatin yhteistyöhön, missä potilas ei ole vain hoidettava objekti. Toki iloitsen myös siitä, että nykyisen työni täysipainoiseen hoitamiseen ei tarvita jalkoja, homeopaatin ammatilliseen pätevyyteen ei vaikuta pyörätuoli.
Ihminen monine kerroksineen on kiinnostava ja joka kerralla uusi arvoitus. En koe, että homeopatiakaan ihmisen ”salaisuutta” ratkaisisi, mutta jotakin siitä täytyy aina saada selville. Jokaisen sairauden ja henkilön kohdalla täytyy löytää punainen lanka, mistä oikein on kysymys. Mikä juuri tämän henkilön kohdalla on olennaista ja sairauden tärkeä ydin. Nämä tiedot johdattavat homeopaatin oikean parantavan lääkeaineen luo. Tämä on välillä haastavaa, ja punaisen langan löytäminen ilahduttavaa. Kun ihminen saa homeopatialla avun vaivoihinsa, on tapaamisemme ykköstavoite saavutettu, ja se riemastuttaa valtavasti. Mutta jo se ilahduttaa, että ihminen alun perin tulee vastaanotolle. Hän on ottanut silloin yhden askeleen, joka osoittaa luottamusta homeopatiaa, mutta myös minua henkilönä, kohtaan. Homeopaatin huolehtiminen omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan on välttämätöntä, jotta pystyy auttamaan toisia. Työssä voi tulla vastaan monenlaisia vaikean tuntuisia elämänkohtaloita, jotka aina koskettavat hoitavaakin henkilöä. Silloin täytyy erottaa selvästi raja oman elämän ja potilaan välillä, jotta auttaminen onnistuu. Jatkuva itsekasvatus on homeopaatille tarpeen.
On tärkeää, että ihmisillä on vapaus hoitaa itseään ja läheisiään haluamallaan hoitomenetelmällä. Homeopatialla voidaan hoitaa, kun halutaan tukea ihmisen omaa puolustusjärjestelmää voittamaan tauti. Homeopatialla hoidettaessa ei aiheuteta lääkkeistä johtuvia sivuvaikutuksia. Homeopaattisia lääkkeitä ei myöskään tarvita jatkuvaan käyttöön, vaan kun vaiva on parantunut, niiden käyttö lopetetaan. Niitä ei siis tarvita ainaisesti pitämään vaiva poissa. Homeopatia on erittäin tärkeää toisinaan myös silloin, kun länsimainen lääketiede ei voi auttaa. Monessa sellaisessa tapauksessa homeopatian avulla voi saada avun, vaikka koululääketieteellä ei olisi parantavia keinoja.
Homeopatiaa ei ole voitu nykyisillä tieteellisillä tutkimuksilla osoittaa toimivaksi. Milloin tiede sitten on valmista, onko tiede absoluuttinen totuus kaikesta olemassa olevasta? Vaikka tietyt asiat pysyvät samoina vuosikymmenestä toiseen, tieteen näkemys niihin muuttuu jatkuvasti. Tiede on yksipuolista, sidottu omiin mittauskriteereihinsä. Hän, joka on saanut avun homeopatiasta, ei tarvitse mittareita näyttämään, onko apu totta.
Homeopaattiset lääkkeet ovat EU:n alueella virallistettuja lääkkeitä, joita valvotaan tarkasti. Suomen Homeopaatit ry sekä Pohjoismainen Homeopaattiyhdistys ry pitävät listaa kriteerit täyttävän koulutuksen saaneista asiantuntevista homeopaateista. Työhönsä vakavasti suhtautuva homeopaatti kouluttaa itseään jatkuvasti lisää, ja suhtautuu potilaan hoitamiseen vastuuntuntoisesti. Homeopatiaan ja kouluttautuneeseen homeopaattiin voi luottaa.
